Rata

Vanhempi Krauss n:o 1 matkustajaliikenteessä

Ruukki oli rakennettu Juka-joen yläjuoksulle ison kosken ääreen. Joen alapäässä taas oli Karjalankoski. Vesitiet olivat elintärkeitä niin teollisuudelle kuin seudun väestölle, joten kulku Vuotjärveltä etelään piti järjestää maitse. 1900-luvun alussa ratkaisuna tehtaan kuljetuksille oli ensin hevosraitiotie, kunnes 1905 hevoset korvattiin höyryveturilla, Ruukin pässillä. Kapeaa raidetta oli lopulta kaikkiaan viitisen kilometriä Pikonniemen ja Karjalankosken välillä sekä pistoraiteineen tehtaalle.

Vuonna 1906 saatiin senaatilta lupa myös henkilökuljetuksiin liikenne- ja järjestyssääntöineen. Matkustajille oli tarjolla III luokan avovaunu ja II luokan ”salonkivaunu”. Ihmiset kuljettivat tavaraa myyntiin Kuopioon ja ostoksia takaisin kotiin. Elukoitakin oli mukana, kuitenkin vain koiria, kissoja, lampaita ja sikoja kappalehinnalla.

Tämä matkustusmahdollisuus Nilsiästä ja Varpaisjärveltäkin Juantehtaan kautta Kuopioon oli merkittävä. Radalla matkusti vuosittain keskimäärin 11 000 henkeä, huippuvuonna 1913 kertyi matkustajia 18 178. Maantieyhteyksien parannuttua henkilöliikenne Juantehtaan radalla päättyi kesällä 1934 ja yleinen tavaraliikenne 1949. Mutta tehtaan omia kuljetuksia jatkettiin pääradalla kesäkuuhun 1958. Viimeinenkin rataosuus Pikonniemen ja tehtaan väliltä katkaistiin 1968, jolloin viiratehtaan rakentaminen alkoi ja VR:n rata Siilinjärveltä Juankoskelle oli jo käytössä.

Vetureista ensimmäinen oli ns. ”Timanttipiippu” Krauss. Vuonna 1910 hankittu Orenstein & Koppelin höyryveturi vuokrattiin sittemmin Suomen armeijalle ja se upposi jatkosodan aikana Karjalan suohon. Tilalle hankittiin uusi. Yhtään veturia ei ole säilynyt Juankoskella, mutta veturitalli on päätien varrella ja ratapohja on löydettävissä Laivarannassa ja toisaalla Vanhanradantie Karjalankoskelle. Rataan liittyvistä asioista kerrotaan muutamissa opastauluissa entisen radan varrella.